Kulkee henki kaiken yllä mutta sen laulu kesken jää kun romuluinen ihminen kulkee ei mihinkään ja ihmisten keskellä kulkee kylmyys itsevarmana on jäiset huulet suudelmina jokaisen otsalla oli kädessään miekka tai aura aina kaiken tuhoaa vuosisadasta toiseen mies uhoaa viinivirran rannoilta haudoista, kehdoista laulu raikaa elämän aamuista, ehtoista: Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan Kun ei mitään uutta täällä opita Häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta Sylissä pidetään kauneutta välillä paiataan rumuutta haistattelujen väliin kukkia, runoutta ja elämä on kuin juhlaa se ikuisesti jatkukoon viinin, tanssin ja naisten seasta raikukoon