Kun toivo yöhön haihtuu jäljelle jää kaipuu näänkö teitä milloinkaan On aika taival jättää päivä raskas päättää varjot mua jo odottaa Solut kivusta huutaa ruumiin tuska mielen huumaa outo virus veren saastuttaa Ei kärsimystä enää iskurin taakse vetää otsaluun luoti lävistää Kesken jäi niin paljon tauti voitti tahdon jaksa en nyt huomiseen Kohta saan mä rauhan syvyydessä haudan tää on kirje viimeinen