Syvän mustempi olj' syttä Silimissään synkee sihti Rutto runtelj' joka ruojoo Kinttujansa vaevas kihti Ympärillään kuolon löyhkä Ilima sakkee kärpäsistä Maot ryömi pitkin nahkoo Valu visva sen käsistä Karsikosta kiänny sijaton sielu! Paekkas ee ou piällä muan Palloo takas kalamiston leppoon! Vaeltoo et ennee tiällä sua Kyitä jaloessasa kiemursj' Kiärmeistä mua olj' musta Sahaselät siinä sihisj' Kuiski korvaan hookutusta: ''Jätä tuakses tuonen tuvat, astu pirttiin eläväisten! Anna niitten maestaa kostoo, tuomijota kättes jäesten!'' Mieltään korvens liekki koston Silimistään paesto raevo Poltti laella kiärmeen myrkyn Vihan ehtymätön kaevo